| Nimimerkki: Poistuvaa Kaaderia | | Päiväys: 07.05.2008 | | | Missä meni vikaan? | Mitä se on tämä ihmisen elämäksi kutsuttu ilmiö? Kysymys tulee väistämättä mieleen silloin kun diagnoosilistaus ei enää mahdu yhdelle arkille edes ykkösen rivivälillä. Perimmäisten kysymysten äärellä on varsin yksinäinen olo, eikä mielialaa kohenna hitustakaan huoli läheisten ahdistuksesta, jonka väistämättä aistii kaikilla vielä toimivilla aistimilla.
Viime aikoina on taitettu runsaasti peistä arvokkaasta kuolemasta, tapahtuipa se laitoksessa, terminaalihoidossa tai kotona. Viisasten kiveä koko ongelman ratkaisemiseksi ei ole kenelläkään mutta aika ajoin vaikuttaa siltä, että ainoastaan riittävän paksu lompakko takaa edes siedettävän lähtölaskennan.
Yksityisiä hoito- ja hoivayrityksiä nousee kiihtyvällä tahdilla niille, joilla siihen on varaa. Säädyllinen kuolemakin on nykyisin kauppatavaraa ja melko läheltä sitä liippaavat aggressiivisesti markkinoitavat syöpävakuutukset. Mitäpä sitä ei vapaassa markkinataloudessa kaupiteltaisi jos vain kauppa käy ja viivan alle jää riittävän suuri luku osakkeenomistajien jaettavaksi.
Kokonaan toinen todellisuus avautuu terveyskeskusten vuodeosastoilla, joissa vähävarainen kansanosa on menettänyt terveytensä ohella myös ihmisarvonsa. Yhteiskunta ottaa kyllä heidän tuloistaan kahdeksankymmentä prosenttia ja kesän jälkeen kahdeksankymmentäkaksi prosenttia antamatta vastineeksi juurikaan mitään. Aliravitsemus, epähygieenisyys, yksityisyyden ja inhimillisyyden täydellinen puuttuminen ovat laitosten arkipäivää.
Voisiko vauras Suomi kenties tehdä ongelmalle jotain? | |
| | | | Nimimerkki: Jäykkäniska | | Päiväys: 29.04.2008 | | | Laatua laitokseen | Ammattipotilaan ajatus oli alkanut urautua. Oli aika ryhtyä miettimään keskivakavan huolestumisen harkitsemista. Käpylän kaupunginosan kupeessa sijaitsevan sairaalakombinaatin päivärytmi pitää saada monitoikkoisemmaksi ja asiantilan korjaamiseen vaadittavaan toimenpiteeseen on ryhdyttävä mahdollisimman heti. Muuten ei kunnian kukko, eikä mikään muukaan höyhenpeitteinen eläinmaailman edustaja laula, mietti Ammattipotilas.
Kristallinkirkkaallakin ajatuksella on taipumusta samentua pitemmillä instituuttikomennuksilla. Apatian huippuhetket alkavat olla käsillä kun päivän kohokohdat koostuvat keskuskeittiön huolella valmistamien gourmet-kokonaisuuksien jakelutilaisuuksista. Katse alkaa lasittua ja äänikalusto tuottaa puhetta, joka on itsellekin täysin käsittämätöntä. Vaarana on pysyvä laitostuminen.
Nopea silmäys ympäristöön osoitti vääjäämättömästi, että virikkeet olivat vähissä. Vuode, tippaletku, design-laatikosto ja paikallinen muumio naapuripunkassa. Miellyttävän hiljainen yksilö. Aivan varmaa tietoa ei ollut mikä kestoasiakasta riivasi mutta ainakin unenlahjat olivat kohdallaan. Neljättä viikkoa oli pohjoismaisen rodun edustaja harrastanut äärimmäistä mielenlujuutta ja pysytellyt absoluuttisesti muussa maailmassa. Melkoinen meditoija, josta olisivat kateellisia kaikki itämaista viisautta harrastavat transsendenttihumanoidit mikäli näille leveyspiireille eksyisivät.
Jäisikö mielikuvaharjoittelu ainoaksi vaihtoehdoksi ajattelukoneiston puutumisen ehkäisyssä? Joko olivat passiivisen eutanasian airuet iskemässä salakavalasti otsalohkoon? Oliko lopullinen exit jo näköpiirissä? Perkules, tässäkö tämä sitten oli, häivähti Ammattipotilaan mielessä.
Kaikella on aikansa, päätti Ammattipotilas ryhdikkäästi ja siirsi perimmäiset kysymykset cortexin syvempiin kerrostumiin odottelemaan tuonnempaa tarkastelua. Nyt on nyt ja takkuista taivalta jäljellä vielä ainakin muutama hetki. Sitä ei pidä haaskata toimettomaan turhuuteen. Myös laitosympäristössä on pidettävä kiinni elämisen laatutekijöistä. | |
| | | | Nimimerkki: Sivustaseuraaja | | Päiväys: 28.03.2008 | | | Kivun hallinta | Erilaisia kivunhallintatekniikoita on mahdollista opetella ja erittäin mielelläni alkaisin noitakin taitoja opettelemaan, kunhan oppia vain jostain saisin. Ainakaan terveyskeskuksessa en todellakaan ole täysivaltainen subjekti, eikä lääkärikään mielestäni ole vastuutaan oivaltanut.
Tällä hetkellä olen jotenkin juuttunut perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välimaastoon. En ikään kuin kuulu kumpaankaan. Onkohan tämä kuinkakin tavallista reumaa sairastavien kohdalla?
Vähävaraisia ihmisiä huolettaa kovasti sairastelusta aiheutuvat kustannukset ja aivan syystäkin. Jotenkin turhalta tuntuu maksaa jostain sellaisesta, jota ei itse ole itselleen aiheuttanut. Rahaa kuluu sairastamiseen väkisinkin, mutta niin sitä kuluu moneen muuhunkin asiaan.
Terveys on ihmiselle tärkeä asia ja sen ympärille on kehittynyt laajaa yritystoimintaa. Melko kritiikittömästi uskotaan ja myös kulutetaan suuria summia mitä kummallisimpiin luontais- ja muihin hoitoihin. Tulokset ovat aika olemattomia, vaikka yksittäisiä puolestapuhujia kyllä riittääkin.
Itse en ole löytänyt apua sen enempää perusterveydenhoidosta kuin erikoissairaanhoidostakaan. En myöskään yksityissektorin lääkäreiltä, enkä oikein miltään muultakaan taholta. Rahaa ei mitenkään runsaasti ole, mutta jos jostain jotain helpotusta löytyisi, niin se olisi todellakin sivuseikka.
Asetan oman terveyteni kaiken muun kulutuksen edelle, mutta ongelmana on, että edes rahalla ei ratkaisua tunnu löytyvän. Kiputilat jatkuvat, eikä elämisen laadussa ole kehumista. Tietämys reumasairauksista kuulemma lisääntyy koko ajan, mutta milloin siitä alkaa olla todellista käytännön hyötyä on hämärän peitossa.
Edelleen jatkuu vahva epäily, että ainakaan kaikki lääkärit perusterveydenhoidossa eivät suhtaudu mitenkään vakavasti reuman hoitoon tai sitten heillä ei yksinkertaisesti ole tarvittavaa osaamista. Tämä alkaa olla melkoinen ongelma, sillä erikoissairaanhoidon puolelta siirretään jatkuvasti ihmisiä perusterveydenhoidon piiriin.
Parempia aikoja odotellessa toivotan hyvää kevään edistymistä kaikille! | |
| | | | Nimimerkki: Sivustaseuraaja | | Päiväys: 17.03.2008 | | | Tulehduskipulääkkeiden käyttö | Kokemuksesta on hyötyä monella elämänalueella. Erityisesti siitä on varmaan hyötyä sairauksien kohdalla. Mutta kokemusta syntyy vain kokemalla ja lääkkeiden kanssa kokemukset ovat ainakin itselläni olleet aika negatiivisia. Ei ole ollut muuta tapaa kuin luottaa lääkäreihin ja heidän ammattitaitoonsa lääkityksessä. Tähän luottamukseen on tullut melkoisia säröjä.
Vähän kerrassaan olen päässyt eroon mieliala-, epilepsia ja muista lääkkeistä, joita käytettiin kokeiluluonteisesti. Itse asiassa en enää edes muista mitä perusteita niiden käytölle alun perin esitettiin. Lääkärin vaihdokset osoittivatkin, että perusteet, olivat ne mitä hyvänsä, olivat olleet vääriä. Tulehduskipulääkkeitä ja muita kipulääkkeitä joudun käyttämään edelleen runsaasti.
Yöunia ei yhtään lisää uutiset tiettyjen tulehduskipulääkkeiden aiheuttamista ongelmista ja jopa kuolemantapauksista. Vähän kyllä ihmettelen miten on mahdollista löytää yksi ainoa selittävä tekijä lukuisia erilaisia lääkeyhdisteitä käyttävien ihmisten tapauksessa. Sitä en ainakaan usko, että terveyskeskuslääkäreillä tätä tietoa olisi. Anestesialääkäreillä tätä ammattitaitoa varmasti on mutta harva kipupotilas heidän juttusilleen koskaan pääsee.
Lääkkeetön olotila olisi aivan ihanteellinen mutta näillä näkymillä siitä ei ole voinut edes uneksia. Kun pääsin turhista lääkkeistä eroon olo oli vähän aikaa melko hyvä mutta nyt on taas tullut takapakkia oikein reilusti. Oikean lääkityksen löytyminen tuntuu olevan kiven alla.
Kokeilemisen kautta sekin löytyy jos on löytyäkseen mutta työlästä tämä kuitenkin on. Kaikkia muita kuin lääkevaihtoehtoja mielellään kokeilisi mutta kiputilat ovat sitä luokkaa, että ei niihin ole mitään mahdollisuutta. Kyllä tässä miettimistä todellakin riittää! | |
| | | | Nimimerkki: Erillismietiskelijä | | Päiväys: 13.03.2008 | | | Näinköhän on äly jättämässä tavallista tautista? | Olen joskus väittänyt, että suurinta viisaudenlajia löytyisi kuntapäättäjiltä. Kovin kauas eivät jää kaupungin virkamiehetkään. Sen verran nerokkaita ovat ajatukset sairaanhoidon järjestämisestä Helsingissä.
Kovin yksinkertainen on oma ajatukseni kun se ei suostu ymmärtämään, että terveysasemia ja vastaanottoaikoja vähentämällä saadaan enemmän tulosta aikaan. Jos tämä on loogisesti toimiva malli, niin ei ole mitään perusteltua syytä lopettaa lyhentämisoperaatiota kesken kaiken vaan supistaa niin, että resursseja vapautuu tuntuvasti.
Terveysasemat voisivat olla auki vaikkapa keskiviikkoaamuisin kahdeksasta yhdeksään. Joka viikko tietenkin. Muuna aikana katsottaisiin kenen kantti ja lompakko kestää päivystysrulettia.
Hilpeä ajatus on myös akuuttipotilaiden priorisointi. Minun sanastossani akuutti tarkoittaa äkillistä, välitöntä hoitoa vaativaa sairautta. Terveyskeskuksessa sillä mitä ilmeisimmin on eri merkitys ja varmasti myös mittarit, joilla toinen akuuttitapaus on akuutimpi kuin toinen. Viisaita, kovin viisaita ovat virkamiehet.
Terveyskeskuksen kannattaisi ottaa yhteyttä rakennusviraston maankaivuuosastoon ja yhdessä heidän kanssaan kehitellä modernia kansallissosialististyyppistä lopullista ratkaisua. Koska jonoja väistämättä näyttää syntyvän on katsottava mihin niitä synnytellään. Rakennetaan mukavan syrjäinen terveyskeskuskeskittymä, johon ylijäämäpotilaat ohjataan ja pannaan reipas avohakkuu käyntiin. Tervettä maailmaa häiritsevät jonot häviävät hyvinkin nopeasti.
Ehkäpä ongelmaa onkin lähestytty aivan väärästä näkökulmasta. Lääkäreitä on aivan riittävästi mutta potilaita liikaa. Tasapaino syntyy kun vähennetään yhteiskunnalle hyödytöntä, pitkäaikaissairasta, terveydenhuoltoa holtittomasti kuormittavaa kansanosaa.
Ja säästöäkin syntyy. | |
| | | | Nimimerkki: Sivustaseuraaja | | Päiväys: 06.03.2008 | | | Koko kansaa, riippumatta heidän lähtökunnostaan, kehotetaan kaikista tuuteista kuntoilemaan. Itse en kuulu siihen kansanosaan, jonka elämäntehtävänä on kropan rääkkääminen aina kun vain vapaa-aikaa on. Eihän hyvä fyysinen kunto mikään itsetarkoitus voi olla. Vai voiko?
Kun tekee jotain intohimoisesti on äärimmäisen vaikea ymmärtää ihmisiä, joille kyseinen asia on vieras. Heissähän on väistämättä jotain pahasti vialla. Sairastuminen pakottaa miettimään uusiksi elämän tärkeysjärjestykset. Yhtä jos toista saa aikaan huonommallakin fyysisellä kunnolla.
Joskus elämä jopa rikastuu tai ainakin muuttuu virikkeiltään erilaisemmaksi kuin ”virallisen totuuden” mukaisella elämäntavalla. Siinä muut ovat suorittaneet ajattelutyön valmiiksi ja mittapuut on asetettu pysyvästi. Niistä poikkeaminen aiheuttaa yhteisön paheksuntaa ja huonoa omaatuntoa.
Pitkäaikaissairas ja huonokuntoinen yksilö alkaakin olla melkoinen kummajainen, joka pitäisi siirtää pois näkyvistä laitoksiin. Kuntien varallisuus ei tähän kuitenkaan riitä, mutta asenneilmapiiri on erittäin selkeästi aistittavissa. Vaatii lujaa luonnetta olla poikkeava, vaikka erilaisuus onkin aiheutunut ilman omaa syytä. | |
| | | | Nimimerkki: Huutava | | Päiväys: 04.03.2008 | | | Helmikuun luennosta | Luennon otikkohan oli \ FMaa sairastavien kokemuksia elämänlaadusta ja tyytyväisyydestä\ ja puhujana Marja Leena Kukkurainen.
Minulle jäi sellainen olo, että johdanto venyi niin pitkäksi, ettei tutkimuksen tuloksiin oikein koskaan ehditty.
Jos oikein muistan juttua, niin puhuttiin yleensä onnellisuustutkimuksesta ja luennoitsijan tekemistä tutkimuksista.
Hyvän terveyden edellytyksiin luettiin yleinen elämän asenne, joka ilmaisee kuinka vakaa luottamus on siihen, että selviää elämän mukanaan tuomista haasteista.
Tässä auttaa tunne siitä, että elämä on ensinnäkin johdonmukaista, toiseksi se on hallittavissa ja kolmanneksi siihen sitoutuu tunne-elämänsä puolesta. Näin omin sanoin sanottuna. Korjatkaa, jos ymmärsin väärin.
Siis hyvinvoinnin ja elämän tyytyväisyyden mittareina toimivat paljolti suhteet lähimmäisiin ja ympäristöön, sekä näiltä saatu tuki. Kuuluminen johonkin auttaa asiassa, koska se tuo lisää kanssakäymistä ja uusia ihmisiä elämänpiiriin.
Huonoimmin voivat sellaiset FM-potilaat , joilta puuttui tuo tuki. Edes kivulla ei ollut näin suurta vaikutusta yleiseen elämisen laatuun.
Ja lainattiinhan siellä Albert Schweitzer\ in ajatusta onnelisuudesta:\ Ei muuta kuin hyvä terveys ja huono muisti\ .
Johtopäätös: vertaistuki ja läheisten tuki ensiarvoisen tärkeää!
Hyvää kevään jatkoa! | |
| | | | Nimimerkki: Ulla! | | Päiväys: 03.03.2008 | | | Ylipaino | Tänään oli hesalaisten paikallissanomissa iso juttu siitä kuinka raskausajan
diabetes on lisääntynyt. Syyksi todettiin mm. ylipaino. Ja sehän on monen muunkin sairauden ja vaivan syy. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet mukaan lukien.
Minua aina jaksaa ihmetyttää, kun yleensä artikkelien kuvissa paksuakin paksumpi terveydenhoitaja on antamassa laihdutusohjeita.En mitenkään voi uskoa että terveydenhoitajan, tai kenenkään muunkaan, ylilihavuuden syy olisi tiedon puute.
Jo nyt rahan puute vaivaa terveydenhoitoa, kuinka onkaan kunhan noin 2,5 miljoonaa ylipainoista alkavat todenteolla sairastaa lihavuuden seuraamuksia? | |
| | | | Nimimerkki: Erillismietiskelijä | | Päiväys: 03.03.2008 | | | Maksukatto – vähävaraisen kansalaisen pelastus | Vuoden 2008 terveydenhuollon maksukatoksi on määrätty 590 euroa. Kuten tarkkaavainen lukija muistaa on täysi kansaneläke tätä nykyä yksineläjällä huikeat 553 euroa kuukaudessa. Näin ollen terveydenhuoltomenojen katto tulee täyteen runsaan kuukauden tienesteillä. Kerettiläisesti voisi mietiskellä, että arvoisa kansanedustaja kenties älähtäisi jos joutuisi suhteessa maksamaan saman summan terveydenhuollostaan. Se olisi noin 7000 euroa. Ja siihen tietenkin muut katot päälle.
Terveydenhuoltojärjestelmä ei mitenkään seuraa maksukaton täyttymistä. Vastuu maksujen seurannasta on sysitty kokonaan potilaalle tai asiakkaalle, kuten meitä nykyään leikkisästi kutsutaan. Tästä koituu ihan mukavaa aivojumppaa esimerkiksi dementikoille, joilla on täysi työ yrittäessään pysytellä kustannuslaskelmissaan edes summittaisesti ajan tasalla.
Voisi kuvitella, että yhtenä teknologian johtavina maina maailmassa tähänkin joku bittimaakari pienen ohjelmanpätkän osaisi tehdä. Kyynisenä ajatuksena voisi esittää, että ainakin osa dokumenteista katoaa vuoden mittaan ja näin syntyy sitä paljon puhuttua säästöä.
On siis syytä panna kaikki terveydenhuollossa syntyneiden kustannusten maksukuitit visusti talteen. Ne on hyvä säilyttää hoitoajan tai käyntipäivämäärän mukaisessa järjestyksessä mahdollisen tulevan selvittelyn helpottamiseksi. Vääntö instituution kanssa on helpompaa kun asiat ovat itsellä ojennuksessa.
Maksukattoon laskettavat maksut ovat seuraavat:
-Terveyskeskusmaksut
-Päivystysmaksut
-Yksilökohtaisen fysioterapian maksut
-Sairaalan poliklinikkamaksut
-Päiväkirurgiamaksut
-Sarjassa annettavan hoidon maksut
-Lyhytaikaisen laitoshoidon päivämaksut
-Päivä- ja yöhoidon maksut
-Kuntoutushoidon maksu
Sairaankuljetuksesta (157,25) ja lääkkeistä (643,14) aiheutuneille kustannuksille on omat kattonsa. Yhtä kattoa on varmaan teknisesti mahdotonta toteuttaa! Kaikki muut sairaudesta aiheutuvat maksut kuuluvat vain oman katon alle. Niistä kertyvät kustannukset ohentavat täysimääräisesti omaa kukkaroa. Kansaneläkettä nauttivilla se onkin hävyttömän paksu.
Kaikki kattosummat yhteenlaskettuna tekevät 1.390,39 euroa eli vaivaiset runsaan kahden kuukauden kansaneläkeläistienestit. Alussa käytettyä vertailulukua mukaillen koituisi parlamentaarikkopololle maksettavaa tuollaiset mukavan pyöreät 15 000 euroa. Ei olekaan ihme, että omia liksoja on tarkistettava tasaisin välein. | |
| | | | Nimimerkki: Erillismietiskelijä | | Päiväys: 26.02.2008 | | | Kuljetus kerralla kuntoon | Helsinki suunnittelee vanhusten ja vammaisten muilutusoperaatioiden siirtämistä Helsingin kaupungin omistamalle ruokinta- ja jynssäystoimintaa harrastelevalle tulosvastuulliselle yhtiölle, jonka nimi kertoo täydellisesti sen toimenkuvan - Palmia. Pikku muutos vanhusten ja vammaisten tylsään arkipäivään tekeekin terää, sillä edellisestä kokeilumuutoksesta on kulunut aikaa jo useita vuosia.
Kokeiluluonteista toimeliaisuutta on pidetty yllä vasta vuodesta 2001 lähtien, josta kuka hyvänsä älylliseen toimintaan kykenevä voi päätellä, että mitään lopullista ei mitenkään ole voitu saada aikaan näin lyhyellä aikajänteellä. Aivan mahdottomia ei pidä vaatia kaupungin palkkalistoilla häärääviltä päteviltä ja markkinatalouden peruslait sisäistäneiltä viranhaltijoiltakaan.
Ehdotelma on mitä kannatettavin. Ei ole mitään syytä jatkaa tanskalaisomisteisen, Iisalmessa majapaikkaansa pitelevän puhelinvaihteen verovaratukemista, olkoonkin, että sen työntekijät tuntevat Helsingin katu- ja kunnossapitoasiat paremmin kuin omien taskujensa runsaan sisällön.
Eiköhän se ole kuitenkin kannattavampaa taloudenpitoa, kun samalla transitilla aletaan kuljetella sekä perunasäkkejä että vanhuksia ja vammaisia henkilöitä, joista moni jo ulkoisesti muistuttaakin vihannesta. Ripeä kuljetus- ja autoonahtaushenkilöstö suoriutuu liikuttelusta varmasti paremmin kuin vain perinteistä taksitoimintaa harjoittaneet ratinvääntäjät.
On todella toivottavaa, että sosiaalilautakunta tekee viisaan päätöksen ja yhdistelee sekä ravitsevien ruoka-annosten ja raaka-aineiden että marginaaliväestön kiikuttelun kaupunginosasta toiseen. Tällä toimenpiteellä alkaa vihdoinkin kaupungin suurella vaivalla hankkimaa verovarantoa säästyä kymmeniä ellei peräti satoja miljoonia euroja, jotka voidaan sijoittaa tuottavammin vaikka kaivelemalla keskustaan riittävän pitkä tunneli yksityisautoilua sujuvoittamaan. | |
| | |
|